Ruotsi ei liity talous- ja rahaliitto Emuun ensimmäisten joukossa. Näin päätti maan hallitus äskettäin. Päätöstä perusteltiin mm. sillä, että “poliittisen järjestelmän uskottavuus voitaisiin asettaa kyseenalaiseksi”, jos kansan mielipidetutkimuksissa ilmaisemaa tahtoa ei kunnioiteta. Viisas huomio.
Max Jakobson arvosteli kirjoituksessaan (HS 29.10.) tätä päätöstä ja sen perusteluita: “Kun Ruotsin hallitus sanoo kantavansa huolta poliittisen järjestelmän uskottavuudesta, on kysyttävä, mitä järjestelmää se tarkoittaa. Se ei voi tarkoittaa edustuksellista demokratiaa sellaisena kuin se on määritelty Suomessa.” Jakobsonin mukaan tämän periaatteen noudattaminen Suomessa merkitsisi sitä, “että kansaa eivät edustakaan 200 vaaleissa valittua edustajaa, vaan ne tuhatkunta henkilöä, jotka mielipidetiedusteluja suorittava yhtiö on valinnut haastateltaviksi.” Outoa tekstiä.
Epäileekö Jakobson mielipidetutkimusten luotettavuutta? Suomen Gallupin tuoreimman tutkimuksen mukaan kansan Emu-vastaisuus on vain kasvamaan päin, vaikka maan korkein poliittinen, taloudellinen ja tiedotuksellinen johto - eliitti - sitä yhä voimakkaammin ajaa. Näyttää selvältä, että eliitin arvovalta on romahtanut. Mutta mitkä ovat johtopäätökset? Pääministeri Lipponen totesi 11.11. Pohjoismaiden neuvoston kokouksessa Helsingissä, että hallituksen Emu-linja nauttii laajaa luottamusta Suomen kansan keskuudessa!
Mitä poliittisen järjestelmän uskottavuudesta huolehtiminen sitten voisi tarkoittaa? Luulen, että Ruotsissa asiaa on katsottu kansalaisten näkökulmasta. On ajateltu, että kansa menettää uskonsa poliittiseen järjestelmään, jos sen ääntä ei kuulla vaalien välissäkin suurissa linjaratkaisuissa. Tämä ajattelutapa olisi Suomen hallituksenkin hyvä omaksua.
Voin yhtyä Jakobsonin näkemykseen, jonka mukaan edustuksellisen demokratian toimivuus heikentyy, jos kansanäänestyksen käyttö yleistyy. Mielestäni Emu-päätöksen legitimiteetin - yleisen hyväksyttävyyden - saavuttamiseen riitäisi se, että ennen asian ratkaisua järjestettäisiin eduskuntavaalit. Sen sijaan en voi yhtyä siihen Jakobsonin näkemykseen, että kansanäänestysvaatimukset Emusta olisivat vain poliittista taktiikkaa.
Suomessa järjestetään seuraavat eduskuntavaalit vasta keväällä 1999, ja vaaleja tuskin aikaistetaan Emun vuoksi. Koska Emu-päätös tehdään jo ensi keväänä, on asiassa kuultava sitä ennen kansan mielipidettä joko järjestämällä kansanäänestys tai vetämällä suoraan johtopäätökset mielipidetutkimuksista, kuten Ruotsissa on tehty. Kansanäänestyksen jälkeen Emusta voitaisiin päättää samalla tavalla kuin EU-jäsenyydestä: 2/3 enemmistöllä. Jos kansanäänestystä ei järjestetä, on noudatettava perustuslainsäätämisjärjestystä.
Jos eduskunta päättää liittää Suomen Emuun - nykyisen perustuslakivaliokunnan tulkinnan mukaisesti - ilman kansanäänestystä ja yksinkertaisella enemmistöllä, päätöksellä ei tule olemaan minkäänlaista legitimiteettiä. Tällaisen päätöksen seurauksena Suomea uhkaisi sekä poliittinen että perustuslaillinen kriisi.
Tämä ehkä näkyisi tulevissa vaaleissa äänestysaktiivisuuden romahduksena, mutta sillä olisi myös laajempaa merkitystä koko poliittisen järjestelmämme uskottavuutta ajatellen. Toisaalta jotkut ehkä haluavatkin, että kansa passivoituu, ja jatkossa vaaliuurnille vaivautuvat vain ne, jotka ovat valtaapitävien kanssa samanmielisiä. Mutta mihin se taas johtaisi?
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä