Suomen presidentinvaaleissa käytettiin ensimmäistä kertaa ranskalaismallista suoraa kaksivaiheista vaalitapaa vuonna 1994. Suora kansanvaali korostaa presidentin itsenäistä asemaa ja suoraan kansasta lähtenyttä valtuutusta. Nykyiseen vaalitapaan päädyttiin, jotta presidenttiys nousisi poliittisen "kaupankäynnin" yläpuolelle. Valta haluttiin antaa kansalle: ajateltiin, että valituksi tulee joka tapauksessa presidentin viran kannalta tärkeimmän ominaisuuden omaava ehdokas.
Viime vaalien lähtöasetelmat - erityisesti Sdp:n osalta - ja vaalien lopputulos yllätti kuitenkin kaikki ennakkoarviot. Ehdokkaiden runsaus johti siihen, ettei television vaalipaneeleissa päästy syvällisiin, tulevaisuuteen suuntautuviin keskusteluihin. Käydyt keskustelut olivat pinnallisia ja presidentin toimenkuvan kannalta toisarvoisia. Vaalien toisella kierroksella olivat vastakkain kaksi "hyöhensarjalaista", ulkopolitiikan "ammattilaiset" olivat sivussa.
Galluppien perusteella vuoden 2000 presidentinvaalit näyttävät muodostuvan edellisten kaltaisiksi. Presidenttipeli on jo täydessä käynnissä. Mielipidetutkimuksissa parhaiten menestyvät ns. "populistit", aktiivipoliitikkoja ja visionäärejä ei galluppien kärjessä näy.
Pääministeri Paavo Lipponen otti äskettäin (TS 3.8.) kantaa tärkeään asiaan sanomalla, että suora kansanvaali tekee presidentinvaalikampanjat entistä populistisemmiksi. "Ollaan menossa kauemmas asioista puhtaisiin imagosyihin. Ja tällä tavalla kuitenkin valittaisiin Suomen ulkopolitiikan johtaja. Tämä ei näytä hyvältä", Lipponen jyrisi.
Lipposen keskustelun avaus tulee tärkeään ajankohtaan: hallituksessa käsitellään lähiaikoina kansanedustaja Paavo Nikulan johtaman komitean esityksiä presidentin valtaoikeuksien kaventamisesta. Pääministeri on suhtautunut koko ajan nihkeästi valtaoikeuksien kaventamiseen, ja ilmeisesti haluaakin lausunnollaan siirtää käynnissä olevaa keskustelua presidentin vaalitapaan.
Jos presidentillä säilyy nykyinen ulkopolitiikan johtajuus, on tehtävään valittava mahdollisimman kokenut ulkopoliitikko. Populistiset vaalikampanjat sopivat huonosti tähän asetelmaan, kuten Lipponen asian tiivisti. Pääministerin lausuntoon viitaten, hallituksen tulisi pohtia Nikulan komitean esityksiä käsiteltäessä, mitä muutoksia nykyiseen vaalitapaan voitaisiin tehdä.
Mielestäni puolueiden esivaalijärjestelmät olisi uudistettava perinpohjin. Nykyisin yksittäinen kansalainen voi halutessaan vaikuttaa useiden puolueiden ehdokasasetteluun, ja tätä kautta taktikoida vaalien lähtöasetelmia. Presidenttiehdokkaiksi eivät päädy pätevimmät ja kokeneimmat henkilöt, vaan gallupeissa "oikealla hetkellä" parhaiten menestyvät. Tämä on vahingoksi paitsi puolueille itselleen, myös koko maalle. Puolueiden ehdokasasetteluun tulisi voida vaikuttaa vain puolueiden rekisteröityneet jäsenet.
Vuoden 2000 presidentinvaaleissa voitaisiin kokeilla uudelleen vuoden 1988 vaaleissa käytössä ollutta valitsijamiesvaalin ja suoran kansanvaalin yhdistelmää: jos kukaan ehdokas ei saa ensimmäisellä kierroksella 50% annetuista äänistä, kokoontuvat kansan valitsemat valitsijamiehet tekemään valinnan.
Uskon, että tällainen vaalitapa poistaisi kampanjoista parhaiten Lipposen mainitseman "yleisön kosiskelun ja hömpän". Presidentiksi valittaisiin ulkopoliittisesti kokenein ehdokas.
PETRI NEITTAANMÄKI
yht. yo, Jyväskylä