Valtiovarainministeri Sauli Niinistön tämänpäiväinen ilmoitus luopua kokoomuksen puheenjohtajuudesta synnyttää uuden tilanteen myös keskustassa ja Sdp:ssä. Molemmat viimeksi mainituista puolueista aikovat järjestää omat sääntömääräiset puoluekokouksensa vasta kesällä 2002, siis vain muutamaa kuukautta ennen seuraavan eduskuntavaalitaistelun käynnistymistä.
Niinistön luopuminen osoittaa, että kokoomuksen strateginen silmä on kunnossa. Puolue on jämähtänyt viimeisimmissä mielipidetutkimuksissa kolmanneksi suurimman puolueen asemaan. Puheenjohtajan vaihtaminen tuo puolueelle kuin puolueelle tuoreutta ja kaivattua lisäarvoa kansalaisten silmissä. Puheenjohtajan vaihtaminen tilanteessa, jossa seuraaviin eduskuntavaaleihin on aikaa vielä vajaat kaksi vuotta, antaa uudelle puheenjohtajalle mahdollisuuden saavuttaa kenttäväen luottamuksen, ja uudistaa uskottavalla tavalla puolueen poliittista linjaa.
Mutta mikä on tilanne muissa suurissa puolueissa?
Äskettäin järjestetystä keskustan puoluevaltuuskunnan kokouksesta kantautuneet viestit kertovat koruttomasti, ettei keskustassa sallita vieläkään avointa keskustelua puolueen tilasta. Tilanne ei ole uusi. Vaikka puolue on ollut oppositiossa vuodesta 1995 lähtien, kaikki viime vuosien vaalitulokset on ylistetty puolueen historian parhaimmistoon kuuluviksi, ja kulloinkin käynnistymässä oleva keskustelu mahdollisista omista virheistä on vaiennettu tähän vedoten.
Keskustan sijaispuheenjohtajana vajaan vuoden toiminut Anneli Jäätteenmäki on onnistunut tehtävässään erinomaisesti. Tuoreimman mielipidetutkimuksen mukaan keskusta on noussut hänen johdollaan selkeästi Suomen suurimmaksi puolueeksi. Monet keskustalaiset toivovatkin, että puolue kävisi hänen johdollaan myös seuraaviin eduskuntavaaleihin.
Puolueväen ongelmaksi on kuitenkin muodostunut se, että Kuopion puoluekokouksessa kesällä 2000 puolueen puheenjohtajaksi valittiin edelleen kaksivuotiskaudeksi vuodesta 1990 lähtien puoluetta johtanut Esko Aho. Oman ilmoituksensa mukaan Harvardista juhannuksena palailemassa oleva Aho on ottamassa keskustan puheenjohtajuuden jälleen hoidettavakseen.
Niinistön luopumisilmoituksen jälkeen lienee kuitenkin selvää, etteivät myöskään sosialidemokraatit käy seuraaviin eduskuntavaaleihin Paavo Lipposen johdolla. Keskustan on arvioitava omaa tilannettaan tämän ilmeisen tosiseikan valossa.
Esko Aho tekisi puolueelleen palveluksen, jos hän ilmoittaisi heti Suomeen saapuessaan luopuvansa puolueensa puheenjohtajuudesta. Tällöin keskusta voisi järjestää ylimääräisen puoluekokouksen jo tulevana syksynä, valita siellä uuden puheenjohtajan, ja ehtiä valmentautua tulevaan vaalitaisteluun uuden puheenjohtajansa johdolla saman ajanjakson kuin kokoomus.
Jos näin ei menetellä, ja Aho ilmoittaa haluavansa jatkaa keskustan johdossa seuraaviin eduskuntavaaleihin, on Hämeenlinnan puoluekokouksessa kesällä 2002 - vain muutamaa kuukautta ennen eduskuntavaaleja - edessä repivä, puoluetta vahingoittava puheenjohtajataistelu. Tämä puolestaan saattaisi pahimmillaan johtaa puolueen kolmanteen peräkkäiseen oppositiokauteen.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja,
Jyväskylä