Hallituksen sisällä on syntynyt viime viikkoina kiistaa lainmuutoksesta, joka tähtää toisen kotimaisen kielen poistamiseen ylioppilaskokeesta pakollisena aineena. Esitys on herättänyt ymmärrettävästi erityisen voimakasta vastustusta Ruotsalaisessa Kansanpuolueessa.
Rkp:n eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Henrik Lax totesi viimeksi tänään lehtihaastattelussa (AL, TS), että jos hallitus ei kompensoi mitenkään toisen kotimaisen kielen muuttamista vapaaehtoiseksi, silloin on pohdittava, mitä merkitystä hallituksessa ololla on. Lax vaatii, että ruotsin kielen opetus pitäisi aloittaa jo ennen nykyistä seitsemättä luokkaa, päiväkoteihin olisi saatava kielikylpyjä ja valtion sekä kuntien virkamiesten tulisi saada kielilisää.
En pidä Laxin esitystä ruotsin kielen opetuksen laajentamisesta realistisena, mutta koska ruotsin kielen aseman turvaaminen on Rkp:lle erityisen tärkeää, ja tämä on ollut hallitusta muodostettaessa myös keskustan ja Sdp:n tiedossa, on selvää, että asian ympärillä täytyy löytää kompromissiratkaisu, joka turvaa Rkp:n jatkamisen hallituksessa kasvonsa säilyttäen.
Mielestäni hallituksen pitäisikin tarttua puhemies Paavo Lipposen Alkio-opistolla maanantaina 5.4.2004 esittämään ajatukseen, jonka mukaan ruotsin koe ylioppilaskirjoituksissa olisi "samalla ikään kuin käypää valuuttaa työmarkkinoilla pyrittäessä töihin tai virkoihin". "Onko se kielikoe, joka kuntien ja valtion virkoihin valittavalta vaaditaan, niin erilainen, etteikö jonkintasoinen ruotsin koe ylioppilastutkinnossa voisi sitä vastata", Lipponen kysyi perustellusti.
Ymmärtääkseni tämän mallin käyttöönotto mahdollistaisi ylioppilaskokeen uudistuksen perusrungon toteutuksen: ainoaksi pakolliseksi aineeksi tutkinnossa tulisi äidinkieli, mutta samalla virkamiesruotsin suorittamismahdollisuus ylioppilaskokeessa kannustaisi, jopa velvoittaisi, abiturientteja tulevia urasuunnitelmiaan silmälläpitäen sen kirjoittamiseen.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja,
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.