Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi kokouksessaan 28.11.2005 uuden voimalaitoksen sijaintipaikaksi Keljonlahden. Päätös syntyi tiukan äänestyksen jälkeen, ja siihen jätettiin useita eriäviä mielipiteitä. Päätöksestä on myös valitettu.
Kun mitään peruuttamatonta ei ole vielä tapahtunut, tulisi tässä tilanteessa mielestäni selvittää myös ne vaihtoehdot, joita suunnitteilla olevalle ratkaisulle on olemassa.
Omaisuuden hyödyntäminen optimaalisesti on järkevää. Maailmalla tehdäänkin paljon voimalaitosten eliniän pidentämiseksi. Laitoksia kehittämällä voidaan myös energiaa käyttää tehokkaammin. Jyväskylässä näin ei olla kuitenkaan - ainakaan toistaiseksi - tekemässä.
Vaadin jo valtuustokäsittelyn yhteydessä sijaintipaikkapäätöksen lykkäämistä, koska kaikkia ratkaisuun vaikuttavia tietoja ei ollut saatavilla. Kun niitä ei myöskään hankittu, tiedustelin käsittelyn loppuvaiheessa suoraan Fortumilta, voisivatko he ajatella uutta laitosinvestointia Rauhalahteen jo ensimmäisessä vaiheessa. Vastaus oli myönteinen.
Fortumin strategia on lähtenyt tähän asti siitä, että ensin tehostetaan energiankäyttöä savukaasujen lämmön talteenotolla, sitten rakennetaan mahdollinen jätekattila ja vasta sen jälkeen uusi voimalaitos. Kuitenkin vain Rauhanlahti II voi olla vertailukelpoinen Keljonlahti-vaihtoehdon kanssa, jos uusi voimalaitos halutaan kerran rakentaa.
Jyväskylän Energian ja Fortumin tulisi tehdä laskelma Rauhanlahti II:sta yhteistyössä, varmistaen, että oletukset tulevaisuuden sähkön ja päästöoikeuksien hinnoista ovat yhtenevät. Samalla tulisi selvittää, mikä lisäkapasiteetin todellinen tarve on. Keljonlahdelle kaavailtua voimalaitostahan on pidetty liian suurena, kun myös Rauhanlahti on jäämässä toimintaan.
Omistussuhteiden osalta on selvää, että Jyväskylän Energian kannattaa tavoitella enemmistöä uudessa voimalaitoksessa, mutta tärkeää on myös se, millainen osakkuussopimus on. Tämän osoittaa nykyinen tilanne. Jyväskylän Energia on pystynyt 40 %:n osuudella JYT:ssä estämään esimerkiksi investoinnit. Tämä on synnyttänyt outojakin ratkaisuja, kun yleisesti järkeväksi tunnustettua savukaasupesuri-investointia ei ole voitu toteuttaa.
Mutta vaikka Jyväskylän Energian omistusosuus jäisi Rauhanlahti II:ssa pienemmäksi kuin Keljonlahti-vaihtoehdossa, olisi myös riski jaettu luotettavan kumppanin kanssa ja investointi valmiiseen infrastruktuuriin jäisi merkittävästi pienemmäksi. Rauhanlahti II:n suunnittelussa voitaisiin ottaa lisäksi huomioon, kuten Keljonlahti-vaihtoehdossakin on tehty, kestävän kehityksen periaatteet, jossa uusiutuvat energialähteet ovat keskeisessä asemassa.
Edellä kerrotuin perustein Jyväskylän voimalaitosratkaisuun pitäisi siis mielestäni ottaa aikalisä ja tarkastella asiaa uudelleen kokonaisvaltaisesti.
PETRI NEITTAANMÄKI
kansanedustaja (kesk.)
Jyväskylä
Lähetä palautetta kirjoitukseen täältä.